tiistai 20. lokakuuta 2015

Carcopino: Sellaista oli elämä antiikin Roomassa



Tacituksen Keisarillisen Rooman historia ei käsitellyt tavallisen roomalaisen elämää, joten otin luettavakseni ranskalaisen antiikintutkijan Carcopinon teoksen ”Sellaista oli elämä antiikin Roomassa”. Teos on tarkoitettu tavalliselle lukijalle, kuten minulle. Mielenkiintoisia kohtia sieltä kyllä löytyi kuten esimerkiksi antiikin Rooman kirjallisuuden ja kustannustoiminnan syntyyn liittyvä selonteko.

Ceasar perusti Roomaan Aleksandrian Museionin esimerkin innoittamana ensimmäisen valtiollisen kirjaston. Tästä seurasi kehityskulku, josta voisimme ottaa oppia. Kirjaston myötä tulivat kustantajat, jotka siis olivat liikemiehiä kuten tänäänkin. Kirjailija ei saanut mitään maksua/ rojaltteja myydyn kirjan tuotosta, koska kustantajat ihan hyvästä syystä katsoivat, että alusta merkitsee enemmän kuin se mitä sille oli lisätty.(Toki kannatan kustannussopimuksia, ennakkoja ym. tämän päivän kirjailijoille!)Tämä antiikin Rooman kustantajien linjaus johti siihen, että vain hyvin kuuluisat ja ansiokkaat kirjailijat saivat tekstinsä kopioiduksi/ kustannetuiksi ilman maksua. Muut joutuivat siitä maksamaan.

Tämähän ei eroa oleellisesti mitenkään 2000-luvun Suomesta. Näitä omakustannekirjailijoita on tämä maa täynnä ja he maksavat saadakseen tekstinsä kansien väliin. Eihän siinä mitään, jos se siihen jäisikin.

Roomassa köyhät, aloittelevat ja lahjattomat ”kirjailijat ”alkoivat pitää luentatilaisuuksia saadakseen "loistavat" tekstinsä julkisuuteen. Näitä esityksiä joutuivat seuraamaan sukulaiset, velalliset ja muut itseään kirjailijoina pitävät kohtalotoverit. Poikkeaako tämä jotenkin niistä tilaisuuksista, joita kirjastossa järjestetään näille tämän päivän omakustannekirjailijoille? Eipä taida. Sielläkin ovat koolla ne alta kymmenen sukulaista ja kirjoittajapiirin jäsentä, jotka ovat sen yhden kuolemattoman teoksensa itse kustantaneet tai vielä haaveilevat siitä.

Tämä olisi vielä ihan siedettävissä heidän egojensa pönkittämiseksi. Mutta ei se tähän pääty. He haluavat teoksensa kirjaston kokoelmiin eivätkä he todellakaan lahjoita niitä. Omakustanne on yleensä vielä kalliimpi kuin tavallinen kirja, josta kirjasto massaostajana saa alennuksen kirjanvälittäjältä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi yhteiskunnan, veronmaksajien rahoja tuhlataan roskan ostamiseen. Niin kuitenkin tekee esimerkiksi Oulun kaupunginkirjasto. Kirjaston Pakkala kirjailijahakemisto on täyttä sylttyä. Vaihtakaa edes sen tietokannan nimi vastaamaan sisältöä. Ihan harmittaa Pakkalan puolesta. Onko teillä siellä kaupunginkirjastossa vielä hyvin hyllytilaa näille pakko-ostettaville, hintaville tekeleille, joita ei juurikkan lainata. Kertokaan yksikin teos, joka on ollut toptenissä?

Carcopino kertoo Rooman kirjallisen rappion alkaneen näistä luentatilaisuuksista, jotka täyttivät roomalaisten ajan, koska kirjallisuus silloin luopui vakavista päämääristään ja menetti arvonsa. Hän kirjoittaa:” Siitä hetkestä lähtien, jolloin kirjailijoita ja kuulijoita — eli kirjailijoita ja lukijoita, kuten me sanoisimme — oli yhtä paljon ja nämä molemmat merkitsivät yhtä ja samaa, kirjallisuus oli tuomittu tukahtumaan omaan pöhöttyneisyytensä.”

Olen samaa mieltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti