Tacituksen Keisarillisen Rooman historia ei käsitellyt tavallisen roomalaisen
elämää, joten otin luettavakseni ranskalaisen antiikintutkijan Carcopinon
teoksen ”Sellaista oli elämä antiikin Roomassa”. Teos on tarkoitettu
tavalliselle lukijalle, kuten minulle. Mielenkiintoisia kohtia sieltä kyllä
löytyi kuten esimerkiksi antiikin Rooman kirjallisuuden ja kustannustoiminnan
syntyyn liittyvä selonteko.
Ceasar perusti Roomaan Aleksandrian Museionin
esimerkin innoittamana ensimmäisen valtiollisen kirjaston. Tästä seurasi
kehityskulku, josta voisimme ottaa oppia. Kirjaston myötä tulivat kustantajat,
jotka siis olivat liikemiehiä kuten tänäänkin. Kirjailija ei saanut mitään
maksua/ rojaltteja myydyn kirjan tuotosta, koska kustantajat ihan hyvästä
syystä katsoivat, että alusta merkitsee enemmän kuin se mitä sille oli
lisätty.(Toki kannatan kustannussopimuksia, ennakkoja ym. tämän päivän
kirjailijoille!)Tämä antiikin Rooman kustantajien linjaus johti siihen, että
vain hyvin kuuluisat ja ansiokkaat kirjailijat saivat tekstinsä kopioiduksi/
kustannetuiksi ilman maksua. Muut joutuivat siitä maksamaan.
Tämähän ei eroa oleellisesti mitenkään 2000-luvun
Suomesta. Näitä omakustannekirjailijoita on tämä maa täynnä ja he maksavat
saadakseen tekstinsä kansien väliin. Eihän siinä mitään, jos se siihen
jäisikin.
Roomassa köyhät, aloittelevat ja lahjattomat
”kirjailijat ”alkoivat pitää luentatilaisuuksia saadakseen
"loistavat" tekstinsä julkisuuteen. Näitä esityksiä joutuivat
seuraamaan sukulaiset, velalliset ja muut itseään kirjailijoina pitävät
kohtalotoverit. Poikkeaako tämä jotenkin niistä tilaisuuksista, joita
kirjastossa järjestetään näille tämän päivän omakustannekirjailijoille? Eipä
taida. Sielläkin ovat koolla ne alta kymmenen sukulaista ja kirjoittajapiirin
jäsentä, jotka ovat sen yhden kuolemattoman teoksensa itse kustantaneet tai
vielä haaveilevat siitä.
Tämä olisi vielä ihan siedettävissä heidän
egojensa pönkittämiseksi. Mutta ei se tähän pääty. He haluavat teoksensa
kirjaston kokoelmiin eivätkä he todellakaan lahjoita niitä. Omakustanne on
yleensä vielä kalliimpi kuin tavallinen kirja, josta kirjasto massaostajana saa
alennuksen kirjanvälittäjältä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi yhteiskunnan,
veronmaksajien rahoja tuhlataan roskan ostamiseen. Niin kuitenkin tekee esimerkiksi
Oulun kaupunginkirjasto. Kirjaston Pakkala kirjailijahakemisto on täyttä
sylttyä. Vaihtakaa edes sen tietokannan nimi vastaamaan sisältöä. Ihan harmittaa
Pakkalan puolesta. Onko teillä siellä kaupunginkirjastossa vielä hyvin
hyllytilaa näille pakko-ostettaville, hintaville tekeleille, joita ei juurikkan
lainata. Kertokaan yksikin teos, joka on ollut toptenissä?
Carcopino kertoo Rooman kirjallisen rappion
alkaneen näistä luentatilaisuuksista, jotka täyttivät roomalaisten ajan, koska
kirjallisuus silloin luopui vakavista päämääristään ja menetti arvonsa. Hän
kirjoittaa:” Siitä hetkestä lähtien, jolloin kirjailijoita ja kuulijoita — eli
kirjailijoita ja lukijoita, kuten me sanoisimme — oli yhtä paljon ja nämä
molemmat merkitsivät yhtä ja samaa, kirjallisuus oli tuomittu tukahtumaan omaan
pöhöttyneisyytensä.”
Olen samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti