tiistai 20. lokakuuta 2015

Tacitus: Keisarillisen Rooman historia



Muutama viikko meni "Keisarillisen Rooman historian" parissa jopa ihan viihtyisästi. Tämä Tacituksen kirja on hänen viimeisensä ja kuvaa kronologisesti vuosi vuodelta Rooman vallapitäjien elämää ja yhteiskunnan muutoksia alkaen Tiberiuksen valtaan noususta vuonna 14 j.Kr. ja päättyen Neron valtakauden loppuun. Harmillista, että väliltä on kadonnut käsikirjoituksen osa Rooman hulluimman keisarin Galigulan hallituskaudesta. Mutta riittää näissä muissakin ihmettelemistä. Yksinvaltiaat alussa leiikivät leikkiä kansa ja senaatti päättää, mutta vuosien kuluessa alkoi päitä pudota kiivaaseen tahtiin keisarien vainoharhaisuuden ja senaatin mielistelyn kasvaessa infernaalisiin mittasuhteisiin.

Roomalaisilla oli mielenkiintoinen kunniallinen tapa välttää sekä aiheellisten että aiheettomien syytösten tuomat seuraamukset; he tekivät itsemurhan avaamalla valtimonsa. Niitä voitiin sitoa kiinni välillä ja ottaa ystävieen kesken hieman lisää viiniä lähtöä helpottamaan.Jopa filosofi Seneca joutui tekemään itsemurhan Neron hallintokaudella, vaikka hän oli jo vanha mies ja syrjäänvetäytynyt.

Mielenkiintoista oli myös ensimmäisten kristittyjen joukkomurha Roomassa suuren, kaupungin melkein tuhonneen palon jälkeen. Tacitus käyttää kristityistä nimitystä ihmiskunnan viholliset. Samanniminen on Mika Waltarin kirja, joka on suosikkini Waltarin tuotannossa. Olettaisin, että Waltari on lukenut Tacituksen kuvauksen tästä teurastuksesta, koska samoja asioita molemmissa kirjoissa kerrotaan: kristittyjä joutuvat areenalle villieläinten raadeltaviksi, heistä tehtiin ihmissoihtuja puistoihin eli sidottiin pylvääseen palamaan jne. ja juhlat kestivät päiviä.

Tacitus kirjoittaa kristittyjen levittäneen turmiollista taikauskoa joka levisi Juudeasta, josta paha oli saanut alkunsa, jopa Roomaan. Hän toteaa: "Kaikki inhottava ja hävettävä näet kertyy tänne ja viihtyy täällä." Ja tottohan on, että roomalaisten jumalat olivat vanhempaa perua ja niitä oli monia. Tuollainen uusi yksijumalainen uskonto lienee ollut heistä ahdistava ja mahdoton. En ihmettele ollenkaan vaikka tälläinen "meillä on yksi jumala ja me olemme oikeassa" sai roomalaiset hermostumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti