Tyson-Sloman: Mike Tyson, tyly totuus

Urheilijoitten elämäkertoja tulee harvoin luettua. En ole urheilun ystävä enkä varsinkaan nyrkkeilyn. Tässä kirjassa huomio kiinnittyi ihan muihin asioihin kuin lajin ”hienouteen”.
 

Tyson on slummien kasvatti. Kymmenvuotiaana hän oli jo varas, joi ja käytti huumeita. Ihan niin kuin kaikki kaverinsakin. Koulussa käytiin vain aamulla syömässä. Varkauksista saaduilla rahoilla ostettiin hienoja vaatteita ja pukeuduttiin kuin aikuiset gangsterit, koreasti. Monien pidätysten jälkeen Tyson passitettiin koulukotiin. Siellä hän innostui nyrkkeilystä ja sai onnekseen hyvän valmentajan.
 
Tyson oli kolmetoistavuotias, kun hän alkoi kurinalaisesti treenata Gus D’Amaton johdolla. Hän myös asui Gusin luona. Tysonista tuli maailmanmestari parikymppisenä ja loppu onkin sitten historiaa. Helpolla se ei tullut. Kuri oli ankara ja treenit kovia. Hänhän oli vielä lapsi.

Miten sitten kävikään? Rahaa tuli ovista ja ikkunoista, siipiveikot pyörivät ympärillä ja kaikki oli kaupan ja ostettavissa. Siihen maailmaan häntä ei ollut kukaan valmentanut. Pää ei kestänyt. Kehään astuivat viina, huumeet ja huorat. Tyson oli hukassa. Alkoi oikeusjuttujen sarja. Haasteita tuli raiskauksista ja pahoinpitelyistä. Osa keksittyjä, osa varmasti aiheellisia. Moni halusi siivun niistä miljoonista, jotka hän oli tienannut. Yhtenä vuonna Tyson tienasi 60 miljoonaa dollaria ja tuhlasi ne kaikki alta vuoden. Aivan järjetöntä elämää, joten ei ihme että kokaiinista tuli helpotus, jota ilman hän ei kyennyt olemaan. Tyypillinen kertomus urheilijasta, jonka henkinen kantti ei sitten kestänyt siviilielämää. Tuttuahan tämä on myös Suomessa, mutta mittakaava on ihan toinen.

Järkyttävän kuvan kirja antaa mustien slummeista ja siitä maailmasta, jota nämä slummien lapset joutuvat elämään. Heidän maailmassaan ovat vaihtoehdot vähissä, jos niitä ylipäätään on ollenkaan. Mistään normaalista lapsuudesta ei voi puhua. Kirja kuvaa myös viihdemaailmaa ja sen ihmisiä. Sairas maailma sekin.

Tyson kertoo kirjassa olevansa innokas lukija. Hän on omien sanojensa mukaan lukenut Tolstoita ja Nietzscheä ja pitänyt lukemastaan. Voi olla näin ja toivon sen olevan totta.

Tyson jäi kuitenkin henkiin tästä kaikesta. Miljoonat meni mutta henki säilyi. Kuitenkin hän sanoo olevansa katkera vaikka kertoi, ettei raha ole hänelle koskaan merkinnyt mitään. Se ”tavallinen” elämä perheen kanssa taitaa olla tylsää, kun on tottunut olemaan kuningas ja vielä vähän päälle. Ja tuskin hän ihan tyhjätasku on nykyäänkään. Mutta kokaiinipöllyssä taisi olla sittenkin mukavampaa.

Ps. Tyson puri yhdessä ottelussa vastustajaansa korvaan. Syynä siihen oli vastustajan jatkuva päällä puskeminen, johon tuomari ei puuttunut. Voiko siinä tilanteessa mies muuta tehdä?