Eco
on Italian lahja kirjallisuudelle ja hän on kirjoittanut laadukkaita kirjoja
koko uransa ajan. Edellinen kirja vuonna 2012 julkaistu Prahan kalmisto kuuluu
tähän hienoon sarjaan. Ecolta on tottunut odottamaan paljon ja siksi tämä kirja
oli hämmentävä.
Kirjan
kertoja on opintonsa kesken jättänyt Colonna, joka tekstejä kynäilemällä,
haamukirjoittajana ja käsikirjoituksia arvioimalla on elättänyt itsensä.
Luuseri, kuten hän itseään kuvaa. Kirjan tapahtumat
keskittyvät juuri perustetun lehden toimitukseen, lehden jota ei aiota koskaan
julkaista. Uuteen toimittajakuntaan kuuluvat muun muassa entinen
juorutoimittaja, sairaaloiden ensiapuosastoilla onnettomuuksia jahtaava
uutishaukka, peleihin ja sanaristikkoihin erikoistunut mies, oikolukija joka
haluaa toimittajaksi. Varsin sekalainen sakki.
Toimituksessa
hahmotetaan lehden linjaa, joka ei poikkea keltaisen lehdistön tasosta eikä
keinoista mitenkään. Kirjan tarkoituksena on olla ”satiiri joukkoviestimestä,
jolle tiedonvälitys on toissijaista ja totuuden vääristely arkipäivää” kuten
takakannessa kerrotaan. Jostain syystä se ei vain minua naurattanut.
Mukaan
on ympätty vielä alkava rakkaustarina nuoren naistoimittajan ja huomattavasti
vanhemman Colonnan välillä. Toivon, että kirjailija on tarkoittanut tämän myös
satiiriksi. Mutta epäilen, ettei hänen huumorintajunsa siihen riitä, vanhahko
mieskirjailija kun on
.
Ja löytyyhän kirjasta myös aika kantavana teemana salaliittoteoria. En ole salaliittoteorioiden ystävä ja lähinnä tämä teoria pitkästytti. Saahan vaikka maitopurkista aikaan huikeita salattuja tarkoituksia ja juonitteluja, joten ne ovat aikansa eläneitä juttuja. Vaikka toisaalta, kun ajattelen mistä kaikesta maitopurkin korkea hinta johtuu, niin tuleehan siitä väistämättä mieleen salaliitto johon osallistuvat valtio maataloustukien myötä, viljelijät, meijerit, kuljetusfirmat ja kauppiaat. Ehkäpä joku kirjailija vielä kirjoittaa menestysteoksen ”Maito — salaliitto utareen ja purkin välissä”.
.
Ja löytyyhän kirjasta myös aika kantavana teemana salaliittoteoria. En ole salaliittoteorioiden ystävä ja lähinnä tämä teoria pitkästytti. Saahan vaikka maitopurkista aikaan huikeita salattuja tarkoituksia ja juonitteluja, joten ne ovat aikansa eläneitä juttuja. Vaikka toisaalta, kun ajattelen mistä kaikesta maitopurkin korkea hinta johtuu, niin tuleehan siitä väistämättä mieleen salaliitto johon osallistuvat valtio maataloustukien myötä, viljelijät, meijerit, kuljetusfirmat ja kauppiaat. Ehkäpä joku kirjailija vielä kirjoittaa menestysteoksen ”Maito — salaliitto utareen ja purkin välissä”.
Kirjan
satiiri ei minua edes vaimeasti huvittanut, koska se oli niin totta. Lehdistö
sekä muu media talsivat kuraojissa, poliitikot puhuvat mustan valkoiseksi,
pettävät äänestäjänsä eikä millään ole mitään väliä kunhan vain nimi ja titteli
ovat oikein kirjoitettu. Kuten sisäministeri Petteri Orpo (kok) sanoi osuvasti
turvapaikanhakijoiden jakamisesta syntyneestä äänestyksestä: ”Olennaista on
kuitenkin se, miltä asiat näyttävät. Ja nyt ne näyttävät Euroopassa siltä, että
Suomi kannatti päätöstä mutta ei äänestänyt sen puolesta."
Olennaista
on siis tässä ajassa miltä asiat näyttävät, ei totuus. Ja juuri nyt se ei minua
naurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti