Titus Livius: Karthagon Hannibal lähtee sotaan ( Basam Book 2014) ja Karthagon Hannibal Rooman porteilla ( Basam Book 2015)

Livius syntyi Pohjois-Italiassa 59 eKr..Hän oli varakas mies ja otti elämäntehtäväkseen Rooman historian kirjoittamisen. Tämä urakka kesti neljäkymmentä vuotta. Ab urbe condita käsitti sataneljäkymmentäkaksi kirjaa. Osa näistä kirjoista on onneksemme säilynyt.

Nämä kaksi kirjaa käsittelevät toista puunilaissotaa. Ensimmäisen sodan karthagolaiset hävisivät Roomalle. Hamilkar oli tuolloin sotapäällikkönä. Hänen poikansa Hannibal päätti kostaa roomalaisille tämän vääryyden ja aloitti toisen puunilaissodan. Hänestä tuli isäänsä kuuluisampi sotapäällikkö, jota jopa roomalaiset arvostivat taktiikan mestarina.

Ideoita ei tältä sotahullulta puuttunut. Hän marssitti joukkonsa Alppien yli päästäkseen Italian maaperälle. Sen aikaiset miehistön varusteet olivat taatusti aika kehnot tuuleen ja pakkaseen, vaikka vuoristolaiset joitain riepuja heille pakosta antoivat. Hannibalin sotajoukkoon kuuluivat myös silloiset hyökkäysvaunut eli norsut ja nekin saivat kiivetä Alppien yli ja ihmetellä mihin hittoon olivat joutuneet. Moni niistä ei siitä ylityksestä hengissä selvinnyt kuten ei osa miehistä ja hevosistakaan. Sitä taivallusta katsoessa vuoristolaiset taisivat olla perin ällistyneitä. 

Hannibal sai kuitenkin tarpeeksi miehiä ja muuta kalustoa Alppien yli sotiakseen roomalaisia vastaan menestyksekkäästi. Sitä voi pitää jo ihmeenä.

Roomalaisten ongelmana oli osittain ylimielisyys, osittain johdon erimielisyydet ja poliittinen varovaisuus ja oman aseman turvaaminen. Armeijalla oli ajoittain kaksi ylipäällikköä yhtä aikaa, koska senaatti ei uskaltanut antaa valtaa vain yhdelle miehelle. Ylipäälliköt pitivät valtaa vuoropäivinä ja koomiseksi asian teki se, että toinen halusi sotia ja toinen odottaa. Sodittiin siis vain vuoropäivin. Hannibalia moinen demokratia varmasti nauratti.

Ratkaiseva taistelu käytiin Cannaessa. Sen voitti Hannibal. Taistelukentälle kaatui neljäkymmentäviisituhatta viisisataa (45 500) jalkamiestä ja kaksituhattaseitsemänsataa (2700) ratsumiestä. Määrä on hirvittävä, kun ottaa huomioon, että tuohon aikaan tappaminen oli käsityötä. Ei ollut konekiväärejä eikä kranaatteja ja norsutkin olivat tuolloin jo kaikki kuolleet. Oli vain miehet ja hevoset, miekat, peitset ja lingot. Mahtoi siinä illalla sotureiden olkapäitä särkeä. 

Hannibal ei kuitenkaan voittanut koko sotaa. Hän jäi nauttimaan voitostaan ja viivytteli, johon karthagolaisten ratsuväen komentaja Maharbal totesi.” Jumalat eivät tosiaan ole antaneet kaikkea samalle miehelle. Osaat kyllä voittaa, Hannibal, mutta et osaa käyttää voittoa hyväksesi.” Sanotaan tämän yhden päivän viivyttelyn pelastaneen Rooman.

Kirjoissa on alkuperäinen teksti latinaksi. Suomentajat kertovat esipuheessaan muokanneensa tekstiä luettavammaksi lyhentelemällä lauseita ja muutenkin he ovat pyrkineet helppolukuisuuteen. Siinä on onnistuttu, mutta minulla oli joskus vaikeuksia mieltää teksti Liviuksen kirjoittamaksi sen nykyaikaisuuden takia. Hienoja kirjoja ovat joka tapauksessa molemmat.