Celia-kirjaston toiminnassa on yksi piirre, joka on todella mielenkiintoinen. Kirjailijalta ei kysytä lupaa äänikirjan tekemiseen, hänelle
ei edes ilmoiteta asiasta. Hänen kanssaan ei solmita kustannussopimusta, hän ei
saa mitään korvausta kirjansa tekemisestä äänikirjaksi eikä hän voi edes kieltää
kirjansa käyttöä Celian äänikirjana. Häntä ei ole olemassakaan ja tämä toiminta
on ihan laillista. Tässä tapauksessa kirjailijalla ei ole mitään
tekijänoikeuksia omaan tuotantoonsa. Oppikirjat eivät tähän laillistettuun tekijänoikeuksien
polkemiseen ja ryöstöön kuulu.
Celia-kirjaston toiminta on turvattu lailla ja sen
kokoelmassa on neljäkymmentä tuhatta äänikirjaa. Uuden äänikirjan saaminen
kokoelmaan on helppoa. Celian asiakas ilmoittaa kirjastolle haluavansa tietyn
kirjan kuunneltavakseen ja Celia tekee sen kirjan. He ovat ulkoistaneet
äänikirjatuotannon ja ostavat palvelun alan ammattilaisilta, joilla on studiot,
lukijat ja muut äänikirjan tekemiseen tarvittavat laitteet.
Mielenkiintoista on myös näkövammaisten kirjaston asiakkaaksi
pääseminen. Ennen siihen tarvittiin terveydenhoitajan tai lääkärin todistus
vamman laadusta ja tällaisen yhteiskunnan kustantaman palvelun tarpeellisuudesta
kyseisen henkilön osalta. Tämä pätee vielä niiden henkilöiden osalta, jotka
tarvitsevat äänikirjan kuunteluun soittimen ja jonka siis Celia kustantaa. Mutta
on toisenlaisiakin asiakkaita.
Nykyään kuka tahansa voi marssia yleiseen kirjastoon ja
kertoa haluavansa Celian asiakkaaksi. Syyksi riittää pelkkä henkilön oma
ilmoitus jostain lukemista vaikeuttavasta asiasta. Sen ei tarvitse olla
näkövamma. Se voi olla vaikka keskittymiskyvyn puute tai käsien voimattomuus.
Celia- kirjaston sivulla lukee: ”Celian kirjoja voivat käyttää kaikki,
joille tavallisen painetun kirjan lukeminen on vaikeaa”. Asiaa ei tarvitse
todistaa. Kirjaston virkailija liittää henkilön Celian asiakkaaksi ja hän saa
käyttöönsä ohjelmistot, joilla voi kuunnella äänikirjoja vaikka kännykästä
autoa ajaessa. Tämä kaikki on tietysti maksutonta. Näkövammaisten kirjasto on
markkinoinut tätä mahdollisuutta aggressiivisesti parin viime vuoden ajan ihan
sen takia, että heidän perinteinen asiakaskuntansa on vähentynyt
huolestuttavasti.
Mitä kirjailija tästä kaikesta sitten hyötyy? Hän saa yhdestä
lainasta 0,33 € (2015) korvauksen, siis 33 senttiä. Ei mitään muuta. Netissä yksi kirjan
latauskerta on laina. Yleisillä kirjastoilla on myös mahdollisuus tilata
Celiasta fyysinen äänikirjakokoelma omiin tiloihinsa lainattaviksi. Näin on
toiminut esimerkiksi Oulun kaupunginkirjasto. Näistä tavallisesta kirjastosta
lainatuista äänikirjoista kirjailija ei hyödy mitään. Hän saa kustakin äänikirjasta
vain yhden 33 sentin korvauksen, joka tulee siitä että Celia lainaa äänikirjan
kirjastolle. Vaikka niitä lainattaisiin kymmeniä kertoja yleisestä kirjastosta,
niin lainausmäärät eivät näy kirjailijan kukkarossa. Kätevää toden totta.
Yksi kolme sataa sivuinen printattu kirja on äänikirjana
kestoltaan noin 10 tuntia. Kirjan lukija (joka on ammattilainen) saa työstään
tietysti korvauksen. Oletetaan hänen palkakseen vaikka 700 euroa/kirja. Jotta
kirjailija saisi tuon saman palkkion, hänen kirjaansa tulisi lainata 2121 kertaa.
Aika mahdoton juttu. Lisäksi työstään saavat palkkion studion muut työntekijät:
äänittäjät ym.. Kaikki saavat työstään palkkion paitsi kirjailija, jonka työhön
koko toiminta perustuu.
Kysynkin teiltä kirjailijat, oletteko niin pirun rikkaita,
että teillä on varaa tällaiseen työnne laillistettuun ryöstöön ja
hyväksikäyttöön? Celia-kirjaston henkilökunta ei tee ilmaista työtä. Sitä eivät
tee myöskään äänitysstudioitten omistajat, teknikot, ammattilukijat eivät
ketkään muutkaan, jotka ovat tässä bisneksessä mukana. Niin että, miten on?
Ai niin, meinasi unohtua. Kirjailija saa kappaleen omasta
kirjastaan luetusta äänikirjasta. Tosin sitä pitää pyytää erikseen. Automaattisesti
tätä tekijänkappaletta ei kirjailijalle lähetetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti