Alberto Angela: Rooman valtakunta (Art House 2015)

Historian popularisointi on nykyään muotia kirjallisuudessa. Angela on erikoistunut Rooman historiaan. Hänen aikaisempi teoksensa Päivä antiikin Roomassa oli mukavaa luettavaa. Tässä kirjassa asioiden yksinkertaistaminen viedään niin pitkälle, että se on jo häiritsevää.

 

Rooman valtakunta oli laajimmillaan keisari Trajanuksen aikana (98 –117). Kirjassa seurataan yhden kolikon, sestertiuksen, matkaa Trajauksen laajan valtakunnan laidasta laitaan. Idea on hyvä ja sinänsä toimiva kirjan luettavuuden kannalta. Kirjailija on selvästi ajatellut lukijoitaan ja tehnyt asiat helposti ymmärrettäviksi. Tässä on myös kirjan heikkous. Tekstin maalailevaisuus on viety liian pitkälle faktojen kustannuksella. Angela sortuu myös typeryyksiin, jotka saivat minut ärtymään. En jaksa millään uskoa, että jossain Britannian perukoilla oleva hyvin nuori tyttö jää itkemään haikeasti legioonalaisen perään, jonka kanssa on viettänyt yhden yön. Jos itki, niin taisipa itkeä pelkästä helpotuksesta, kun tuo raakalainen lähti.

Angela kehuskelee myös Roomaa ja roomalaisia kritiikittömästi. Hän näkee asiat vain valloittajan näkökulmasta. Valloitetut kansat ovat sivistymättömiä barbaareja varsinkin pohjoisessa ja he saavat olla tyytyväisiä, että roomalaiset tulivat heidät pelastamaan tuosta kurjuudesta. En kiellä sitä, etteivätkö roomalaiset hyvääkin tuoneet tullessaan, mutta valloittajan historia on aina eri kuin vallattujen. Vasta kirjan loppupuolella tulee jotain kriittistäkin tekstiä.

Lainkäyttö on yksi tällainen asia. Laki ei suinkaan ollut sama kaikille roomalaisille. Yhdenvertaisuus lain edessä oli roomalaisille tuntematon käsite. Henkilön saama rangaistus määräytyi hänen sosiaalisen asemansa mukaan. Siinä missä tavallinen roomalainen joutui rikoksestaan joko petojen raadeltavaksi tai louhoksiin raatamaan itsensä hengiltä, niin parempi väki karkotettiin johonkin mukavaan paikkaan usein vain määräajaksi. Tämän asian sentään kirjailija tuo esiin. Samoin kulta- ja hopealouhoksien epäinhimilliset olosuhteet. Rooman valtakuntaa pystyssä pitävä orjuus on kirjassa esillä, mutta siihen ei syvennytä, kuten ei moneen muuhunkaan ikävään asiaan.

Kirja on varmasti hyvä lukukokemus sellaiselle henkilölle, joka ei ole aiemmin tutustunut Rooman historiaan. Se on helppolukuinen ja historiallisista tapahtumista saa kuitenkin ylimalkaisen kuvan. Itse olisin kaivannut tiivistämistä ainakin parin sadan sivun verran, maalailun korvaamista faktoilla sekä lähdeluetteloa. Jotain uutta siellä minullekin oli. En ollut aiemmin lukenut Espanjassa sijaitsevien kultakaivosten louhimismenetelmistä. Nerokasta touhua. Se on pakko myöntää. Luonnonsuojelijoiden kannattaa tuo kohta jättää kuitenkin väliin.