perjantai 15. heinäkuuta 2016

Bengt Jangfeldt: Axel Munthe — tie Caprin huvilalle (WSOY 2010)



Ruotsalainen lääkäri Axel Munthe tuli kuuluisaksi kirjallaan Huvila meren rannalla. Kirja on omaelämäkerrallinen, vaikkakaan ei totuudessa pysyvä kuvaus kirjailijan elämästä ja elämänfilosofiasta. Munthe näyttäytyy kirjassa köyhyyttä ihannoivana hyväntekijänä, eläinten oikeuksien puolustajana, poikamiehenä ja kerrassaan vaatimattomana ihmisenä.

Tämä kirja antaa Munthesta toisenlaisen kuvan, joka ei ole kovinkaan siloinen. Munthe opiskeli lääkäriksi Pariisissa ja tuhlasi isänperintönsä. Hän perusti praktiikan hienostoalueelle hyvään osoitteeseen ja pääsi piireihin. Rikkailla oli varaa maksaa korkeita palkkioita, joten heitä kannatti pyydystää asiakkaiksi. Samoin hän toimi Roomassa. Köyhiä taiteilijoita ja muita vähäosaisia hän hoiti ilmaiseksi, mikä on hänen kunniakseen sanottava.

Ensimmäisen kerran Munthe avioitui Pariisissa, mutta liitto päätyi eroon. Toinen avioliitto ei onnistunut sen paremmin vaikka tästä liitosta syntyi kaksi poikaa. Heihin ei Munthe pitänyt mitään yhteyttä ennen kuin lapsista oli kasvanut melkein aikuisia miehiä. Puolisot saivat olla rauhassa sekä avioliiton aikana että sen jälkeen. He eivät päässeet matkoille eikä mitään yhteisiä rientoja ollut. Jangfeldtin mukaan Munthe ei arvostanut naisia saati rakastanut heitä. Kirjasta välittyi kuva miehestä, joka rakasti vain kahta asiaa: itseään ja koiriaan. Lintuja hän suojeli metsästykseltä ja osti jopa Caprilta yhden kukkulan estääkseen lintujen pyynnin.

Häkellyttävää oli myös lukea Munthen suhtautumisesta rahaan ja valtaan. Munthe ihaili Franciscus Assisilaista, tuota köyhyyden ilosanomaa julistavaa rikkaan perheen poikaa ja eläinten ystävää. Omassa elämässään Munthe ei sietänyt varattomuutta ja sitä hän jaksoi valittaa kirjeissään Ruotsin ja Norjan yhteiselle Pariisin lähettiläälle Georg Sibbernille. Ja Sibbert lähetti rahaa hänelle paluupostissa eikä vain kertaa vaan useasti ja säännöllisesti. Rahan pyytäminen ei näyttänyt tätä köyhyyden ihannoijaa hävettävän lainkaan. Onnekseen hän kuoli rikkaana miehenä. Päästyään Ruotsin hovin suosioon ja kuningattaren lääkäriksi, rahahanat aukesivat. Hän omisti useita huviloita ja maata Caprilla ja pankkitililläkin oli muutama miljoona pahan päivän varalle. Valtaapitävät ja varakkaat eivät häntä kiinnosta, Munthe antoi ymmärtää, mutta heidän seurassaan hän elämänsä vietti.

Munthen kirjailijauran vaiheiden esittely kirjassa oli kattava. Huvila meren rannalla ei ollut hänen ensimmäinen kirjansa vaikkakin kuuluisin. Munthe käytti samaa kaavaa kaikkien kirjojensa kanssa: hän tarjosi niitä kustantajille vähättelevin saatesanoin tyyliin; eihän tämä nyt kummoinen ole, mutta se ja se (kuuluisa) ystävä oli vaatinut kirjan julkaisemista. Tutuilleen hän kertoi, että kustantaja oli ehdottomasti halunnut julkaista kirjan, mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Huvilaa meren rannalla hän suorastaan tyrkytti kustantajalle, kun päätöstä ei syntynyt heti. Munthe myös vaati painosten kappalemäärien vähentämistä, että olisi nopeammin voitu ottaa uusintapainoksia. Onhan se komeampaa, kun kirjassa lukee 20. painos sen sijaan että siinä lukisi 5. painos.

Munthe loi kirjassaan Huvila meren rannalla myytin itsestään. Tunteeton narsisti kirjoitti kirjan, jota ihmiset kyynel silmässä lukevat. Se vaatii taitoa, joten kaikki kunnia siitä hänelle. Munthen itse rakentaman myytin Jungfeldt rikkoo kyllä armotta tässä kirjassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti