Ruotsalainen lääkäri Axel Munthe tuli kuuluisaksi kirjallaan
Huvila meren rannalla. Kirja on omaelämäkerrallinen, vaikkakaan ei totuudessa
pysyvä kuvaus kirjailijan elämästä ja elämänfilosofiasta. Munthe näyttäytyy
kirjassa köyhyyttä ihannoivana hyväntekijänä, eläinten oikeuksien puolustajana,
poikamiehenä ja kerrassaan vaatimattomana ihmisenä.
Tämä kirja antaa Munthesta toisenlaisen kuvan, joka ei ole kovinkaan
siloinen. Munthe opiskeli lääkäriksi Pariisissa ja tuhlasi isänperintönsä. Hän
perusti praktiikan hienostoalueelle hyvään osoitteeseen ja pääsi piireihin.
Rikkailla oli varaa maksaa korkeita palkkioita, joten heitä kannatti pyydystää
asiakkaiksi. Samoin hän toimi Roomassa. Köyhiä taiteilijoita ja muita vähäosaisia
hän hoiti ilmaiseksi, mikä on hänen kunniakseen sanottava.
Ensimmäisen kerran Munthe avioitui Pariisissa, mutta liitto
päätyi eroon. Toinen avioliitto ei onnistunut sen paremmin vaikka tästä
liitosta syntyi kaksi poikaa. Heihin ei Munthe pitänyt mitään yhteyttä ennen kuin
lapsista oli kasvanut melkein aikuisia miehiä. Puolisot saivat olla rauhassa
sekä avioliiton aikana että sen jälkeen. He eivät päässeet matkoille eikä
mitään yhteisiä rientoja ollut. Jangfeldtin mukaan Munthe ei arvostanut naisia
saati rakastanut heitä. Kirjasta välittyi kuva miehestä, joka rakasti vain
kahta asiaa: itseään ja koiriaan. Lintuja hän suojeli metsästykseltä ja osti
jopa Caprilta yhden kukkulan estääkseen lintujen pyynnin.
Häkellyttävää oli myös lukea Munthen suhtautumisesta
rahaan ja valtaan. Munthe ihaili Franciscus Assisilaista, tuota köyhyyden
ilosanomaa julistavaa rikkaan perheen poikaa ja eläinten ystävää. Omassa
elämässään Munthe ei sietänyt varattomuutta ja sitä hän jaksoi valittaa kirjeissään
Ruotsin ja Norjan yhteiselle Pariisin lähettiläälle Georg Sibbernille. Ja Sibbert
lähetti rahaa hänelle paluupostissa eikä vain kertaa vaan useasti ja säännöllisesti.
Rahan pyytäminen ei näyttänyt tätä köyhyyden ihannoijaa hävettävän lainkaan. Onnekseen
hän kuoli rikkaana miehenä. Päästyään Ruotsin hovin suosioon ja kuningattaren
lääkäriksi, rahahanat aukesivat. Hän omisti useita huviloita ja maata Caprilla
ja pankkitililläkin oli muutama miljoona pahan päivän varalle. Valtaapitävät ja
varakkaat eivät häntä kiinnosta, Munthe antoi ymmärtää, mutta heidän seurassaan
hän elämänsä vietti.
Munthen kirjailijauran vaiheiden
esittely kirjassa oli kattava. Huvila meren rannalla ei ollut hänen ensimmäinen kirjansa
vaikkakin kuuluisin. Munthe käytti samaa kaavaa kaikkien kirjojensa kanssa: hän
tarjosi niitä kustantajille vähättelevin saatesanoin tyyliin; eihän tämä nyt
kummoinen ole, mutta se ja se (kuuluisa) ystävä oli vaatinut kirjan
julkaisemista. Tutuilleen hän kertoi, että kustantaja oli ehdottomasti halunnut julkaista kirjan, mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Huvilaa meren
rannalla hän suorastaan tyrkytti kustantajalle, kun päätöstä ei syntynyt heti.
Munthe myös vaati painosten kappalemäärien vähentämistä, että olisi nopeammin
voitu ottaa uusintapainoksia. Onhan se komeampaa, kun kirjassa lukee 20. painos
sen sijaan että siinä lukisi 5. painos.
Munthe loi kirjassaan Huvila meren rannalla myytin itsestään.
Tunteeton narsisti kirjoitti kirjan, jota ihmiset kyynel silmässä lukevat. Se
vaatii taitoa, joten kaikki kunnia siitä hänelle. Munthen itse rakentaman myytin Jungfeldt rikkoo kyllä armotta tässä kirjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti