Alkuteos The Naked and the Dead ilmestyi muutama vuosi Toisen
maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1948 ja se oli Norman Mailerin
esikoisteos. Harva kirjailija pystyy esikoisestaan luomaan tällaisen
mestariteoksen. Kirja sai ilmestyessään laajasti huomiota osakseen; sitä
inhottiin ja sitä ihailtiin. Kirjailija palveli USA: n armeijassa
Tyynellämerellä vuosina 1944 — 1946 ja hänen omat sotakokemuksensa ovat olleet
vaikuttamassa kirjan syntyyn. Teosta pidetään oikeutetusti yhtenä Toisen
maailmansodan vaikuttavimmista kuvauksista.
Tapahtumat sijoittuvat Tyynen valtameren saarelle, joka on
japanilaisten hallussa. USA:n joukot tekevät saarelle maihinnousun. Siitä alkaa
tarina tuolla trooppisella saarella, jota halkoo vuoristo ja rannalta alkava
läpitunkematon viidakko. Keskiössä on pieni tiedustelujoukkue, joka kylläkin
joutuu tietöihin eikä tiedustelutoimiin. Varsinaisia taisteluja tässä kirjassa
ei kuvata; kerrotaan vain kahdesta pienestä kahakasta, joilla ei saarta
vallattu eikä sankaritekoja tehty. Eikä niitä sankaritekoja tässä kirjassa ole
lainkaan.
Tiedustelujoukkueen sotamiehet, korpraalit, kersantti, luutnantti
sekä joukkoja komentava kenraali kuvataan yksilöinä, joiden henkilökuvaa
kirjailija syventää takaumissa, joissa kerrotaan näiden henkilöiden
menneisyydestä, haaveista ja todellisuudesta. Siinä on kuvattuna koko
amerikkalaisen yhteiskunnan kirjo ja luokkayhteiskunnan eri tasot. Juutalaisia
tässä tiedustelujoukkueessa on kaksi sotamiestä ja he ovat kaikkien halveksimia.
He ovat taakka, jota muun joukkueen on odotettava, jaksamattomia,
heikkokuntoisia pelkureita muitten miesten mielestä. Toinen heistä kuolee ja
toisen ainoaksi ystäväksi jää lukutaidoton sotamies. Liekö tällä kuvaukselle
kirjailija on halunnut tuoda esiin Euroopan tapahtumat Toisen maailmansodan
aikana?
Mailer kohtelee samalla tarkkuudelle sekä sotamiehiä että
päällystöä, riisuu heidät alastomiksi ja näyttää heidän raadollisuutensa, pelkonsa
ja kunnianhimonsa. Alistaminen ja nöyryyttäminen kuuluvat asiaan armeijassa ja
sen oman valta-aseman puolustaminen vaikka asetoverin hengen kustannuksella.
Mihinkään ei voi luottaa, ei edes tiedusteluraportteihin. Lopulta jäävät jäljelle vain
ne, joilla ei ole alapuolellaan muuta kuin hiekka ja viidakon märkä maa.
Tiedustelujoukkue lähetetään vihollisen selustaan. Heidät
lasketaan maihin pieneen poukamaan ja siitä alkaa erilainen sota, sota jota
käydään joukkueen käskyvallasta. Omia voidaan tapattaa, jos muu ei auta ja niin
myös tehdään. Tiedustelujoukkueen kersantti vie pahasti huvennutta joukkuetta
jääräpäisesti yli saarta halkovan vuoriston. Miehet ovat nääntyneitä, yksi
putoaa rotkoon, mutta kersantti on päättänyt ylittää tuon vuoren, millään muulla ei
ole väliä.
He eivät koskaan pääse vuoren huipulle. Heitä ei ajanut
pakosalle japanilaiset vaan ampiaisparvi, joka hyökkäsi joukkueen kimppuun ja
sai sen pakokauhun valtaan. Ampiaiset voittivat tuon sotahullun kersantin, joka
oli valmis tapattamaan omat miehensä täyttääkseen annetun tehtävän pakkomielteisen
kunnianhimonsa takia. Saari kyllä vallattiin. Sekin tosin sattuman takia.
Sellaista on sota.
