maanantai 29. elokuuta 2016

Norman Mailer: Alastomat ja kuolleet (Gummerus 1951)



Alkuteos The Naked and the Dead ilmestyi muutama vuosi Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1948 ja se oli Norman Mailerin esikoisteos. Harva kirjailija pystyy esikoisestaan luomaan tällaisen mestariteoksen. Kirja sai ilmestyessään laajasti huomiota osakseen; sitä inhottiin ja sitä ihailtiin. Kirjailija palveli USA: n armeijassa Tyynellämerellä vuosina 1944 — 1946 ja hänen omat sotakokemuksensa ovat olleet vaikuttamassa kirjan syntyyn. Teosta pidetään oikeutetusti yhtenä Toisen maailmansodan vaikuttavimmista kuvauksista.

Tapahtumat sijoittuvat Tyynen valtameren saarelle, joka on japanilaisten hallussa. USA:n joukot tekevät saarelle maihinnousun. Siitä alkaa tarina tuolla trooppisella saarella, jota halkoo vuoristo ja rannalta alkava läpitunkematon viidakko. Keskiössä on pieni tiedustelujoukkue, joka kylläkin joutuu tietöihin eikä tiedustelutoimiin. Varsinaisia taisteluja tässä kirjassa ei kuvata; kerrotaan vain kahdesta pienestä kahakasta, joilla ei saarta vallattu eikä sankaritekoja tehty. Eikä niitä sankaritekoja tässä kirjassa ole lainkaan.

Tiedustelujoukkueen sotamiehet, korpraalit, kersantti, luutnantti sekä joukkoja komentava kenraali kuvataan yksilöinä, joiden henkilökuvaa kirjailija syventää takaumissa, joissa kerrotaan näiden henkilöiden menneisyydestä, haaveista ja todellisuudesta. Siinä on kuvattuna koko amerikkalaisen yhteiskunnan kirjo ja luokkayhteiskunnan eri tasot. Juutalaisia tässä tiedustelujoukkueessa on kaksi sotamiestä ja he ovat kaikkien halveksimia. He ovat taakka, jota muun joukkueen on odotettava, jaksamattomia, heikkokuntoisia pelkureita muitten miesten mielestä. Toinen heistä kuolee ja toisen ainoaksi ystäväksi jää lukutaidoton sotamies. Liekö tällä kuvaukselle  kirjailija on halunnut tuoda esiin Euroopan tapahtumat Toisen maailmansodan aikana?

Mailer kohtelee samalla tarkkuudelle sekä sotamiehiä että päällystöä, riisuu heidät alastomiksi ja näyttää heidän raadollisuutensa, pelkonsa ja kunnianhimonsa. Alistaminen ja nöyryyttäminen kuuluvat asiaan armeijassa ja sen oman valta-aseman puolustaminen vaikka asetoverin hengen kustannuksella. Mihinkään ei voi luottaa, ei edes tiedusteluraportteihin. Lopulta jäävät jäljelle vain ne, joilla ei ole alapuolellaan muuta kuin hiekka ja viidakon märkä maa.

Tiedustelujoukkue lähetetään vihollisen selustaan. Heidät lasketaan maihin pieneen poukamaan ja siitä alkaa erilainen sota, sota jota käydään joukkueen käskyvallasta. Omia voidaan tapattaa, jos muu ei auta ja niin myös tehdään. Tiedustelujoukkueen kersantti vie pahasti huvennutta joukkuetta jääräpäisesti yli saarta halkovan vuoriston. Miehet ovat nääntyneitä, yksi putoaa rotkoon, mutta kersantti on päättänyt ylittää tuon vuoren, millään muulla ei ole väliä.

He eivät koskaan pääse vuoren huipulle. Heitä ei ajanut pakosalle japanilaiset vaan ampiaisparvi, joka hyökkäsi joukkueen kimppuun ja sai sen pakokauhun valtaan. Ampiaiset voittivat tuon sotahullun kersantin, joka oli valmis tapattamaan omat miehensä täyttääkseen annetun tehtävän pakkomielteisen kunnianhimonsa takia. Saari kyllä vallattiin. Sekin tosin sattuman takia. Sellaista on sota.