Olavi Paavolainen: Volga virtaa nyt Moskovaan: kirjoituksia Neuvostoliitosta. Toimittaneet Ville Laamanen ja Hannu Riikonen (Teos 2016)

Viime vuosina on julkaistu kaksi Olavi Paavolaisesta kirjoitettua elämäkertaa: Panu Rajalan Tulisoihtu pimeään ja H.K. Riikosen Nukuin vasta aamuyöstä. Lisäksi on ilmestynyt Ville Laamasen tutkimus Suuri levottomuus. Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1936—1939. Uutta, ennen julkaisematonta aineistoa on kuitenkin löytynyt näitten kirjojen ilmestymisen jälkeen ja se on ollut syynä tämän teoksen syntyyn. Kokonaiseksi kirjaksi aineisto ei riitä, vaan mukaan on liitetty aiemmin julkaistuja tekstejä.

Olavi Paavolainen vieraili Neuvostoliitossa vuonna 1939. Matka kesti liki kolme kuukautta. Takaisin Suomeen Paavolainen matkusti Euroopan kautta. Osan muistiinpanoistaan hän omien sanojensa mukaan tuhosi matkan aikana, ilmeisesti varovaisuuttaan. Paavolainen oli luvannut kirjan kustantajalle vuoden päästä. Se olisi ollut jatkoa Paavolaisen Etelä-Amerikan ja Saksan matkojen kuvauksille. Talvisota alkoi, kirja jäi tekemättä eikä Paavolainen saanut sitä tehdyksi sodan jälkeenkään. Matkalta säilyneiden kirjoitusten perusteella se ei yllätä.

Teksteissään Paavolainen suorastaan ylistää Neuvostoliiton saavutuksia maataloudessa, teollisuudessa ja arkkitehtuurissa. Sieltä on vaikea, jos ei mahdotonta, löytää mitään kriittistä arviota. Liekö tämä sitten kirjailijan ominainen tapa suhtautua asioihin? Ei hän Hitlerin Saksastakaan paljoa arvosteltavaa löytänyt. Olivatko totalitaariset valtiot hänen heikkoutensa kuten suuret näyttämölliset joukkokohtaukset, joista hän hurmioituneena kirjoittaa. Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton kansantanssiyhtye saa häneltä ylistyksen: ”Todellinen kahden miehen toveruuden orgia oli Madikjantsin ja Israilovin esittämä kasakkatanssi: kilpailuun kiihottavine katseineen, kurkkuhuutoineen, salamannopeine halailuineen se oli primitiivisen miehinen ystävyyden melkein jo kiiman, humalan ja kuoleman hurmiota tapaileva korkeaveisu!” Yhtälailla hän hurmaantui natsien spektaakkelimaisista joukkokohtauksista.

Kirjassa olevat tekstit on taustoitettu. Niitä on myös yhdistelty eri muistiinpanoista kokonaisuuksiksi. Aiemmin artikkelikokoelmassa Naapurimme Neuvostoliitto (Tammi1946) julkaistussa kirjoituksessa Volga Paavolaisen maalaileva kirjoitustyyli pääsee täyteen voimaansa. Mielenkiintoisen ja uuden lisän kirjaan tuovat Neuvostoliitossa toimineiden ”oppaiden” arviot Paavolaisesta. Hän oli tietysti tarkan silmällä pidon alaisena, vaikka karkailikin omille kävelyilleen. 

Harmi, että sota romutti kirjahankkeen. Paavolaisen Neuvostoliiton ylistystä olisi varmasti häkellyttävää lukea kaikkien vuosikymmenten ja maailman tapahtumien jälkeen.