Maksim Gorki: Lapsuuteni

Tämän kirjan olen lukenut joitakin vuosia aiemmin, mutta hyvän kirjan voi lukea toistamiseen. Jostain syystä luen näitä venäläisiä klassikoita aina uudelleen.

Kirja alkaa Gorkin isän kuolemasta, jota hän pikkupoikana ei voi käsittää. Hänen äitinsä on viimeisillään raskaana ja synnyttää pojan isän kalmon vielä ollessa talossa. Isoäiti, äiti ja Aleksei (Gorkin oikea nimi oli Aleksei Maksimovitš Peškov) lähtevät laivalla jokea pitkin kohti mummolaa. Vastasyntynyt kuolee ja hänet haudataan jokeen. 

Meno mummolassa on yhtä helvettiä. Enot ryyppäävät ja tappelevat, yksi heistä on piessyt vaimonsa hengiltä, toinen vaimo kuolee synnytykseen. Lapset saavat raippaa sunnuntaisin, että oppisivat olemaan ihmisiksi. Vaari on pahansisuinen ja piiskaa lapsia sydämensä kyllyydestä.

Mummo on tarinankertoja, lämminsydäminen ymmärtäjä. Hänen jumalansakin on lempeä toisin kuin vaarin, jonka jumala on ankara herra. Perhe ajautuu vähitellen köyhyyteen. Talo myydään ja perhe hajoaa kuka mihinkin kurjaan loukkoon Aleksein äiti on mennyt uusiin naimisiin ja lähtenyt pois. Aviomies pelaa kaikki rahat ja niin äitikin uuden perheensä kanssa palaa takaisin tähän kurjuuteen. Kaikki ovat rutiköyhiä. Tuleva kirjailija, lapsi vielä, kerää lumppuja saadakseen viisi kopekkaisen ruokaan. Hänen elämänsä ei seuraavina vuosina tule olemaan sen helpompaa (Gorki: Nuoruuteni yliopistot). Viimein kuolee Aleksein äitikin.

Syvän ihmetyksen vallassa jäin miettimään miten tuollaisissa oloissa kasvaneesta voi tulla maailmankuulu kirjailija. Gorki yritti itsemurhaa isoäitinsä kuoleman jälkeen. Isoäidillä oli suuri merkitys hänen elämälleen ja tarinankertojana myös tulevalle kirjailijan uralle.

Nautin suunnattomasti vanhastavasta kielestä, jota tässä omassa kappaleessani käytetään. Se on toinen painos vuodelta 1915 ja suomentaja on Heikki Välisalmi. 

Kirja päättyy näihin sanoihin:

”Muutamien päivien kuluttua äidin hautajaisten jälkeen vaari sanoi minulle:
— No, Leksei, sinä et ole mikään mitali — minun kaulani ei ole sinun paikkasi. Menepähän maailmalle…
Ja minä lähdin maailmalle.”