Kirjoittaja toimi Financial Timesin Pekingin toimiston päällikkönä
vuosina 2000–2008. Osan aineistosta hän kokosi jo 1990-luvun puolivälissä
ollessaan Hongkongissa. Kirjan tuoreimmat tiedot ovat siis liki kymmenen vuoden
takaa, mutta tuskinpa noin suuressa maassa on mitään äkkinäistä muutosta
tapahtunut tänä aikana. McGregor myös taustoittaa yhteiskunnassa ja taloudessa
tapahtuneita muutoksia vuosikymmeniä taaksepäin.
Kirja on jaettu lukuihin, joissa käsitellään muun muassa Kiinan
Kommunistista Puoluetta (KKP), markkinatalouteen siirtymistä, armeijaa ja oikeusjärjestelmää.
Shanghai on saanut aivan oman lukunsa ja se olikin kirjan mielenkiintoisempia
osia. Korruptiota käsitellään läpi kirjan, koska sitä esiintyy kaikkialla
yhteiskunnassa ja kaikilla yhteiskunnan tasoilla tavallisesta virkailijasta
aina politbyroon jäseniin asti.
Kiinassa lanseerataan jatkuvasti korruption vastaisia
kampanjoita, aika laihoin tuloksin. Tuntuu oudolta, että noin perin pohjin
valvotussa yhteiskunnassa ei saada asiaa kuriin vai eikö se ole tarkoituskaan? Korruptiossa
liikkuu valtavia summia rahaa ja sillä mahdollistetaan uralla eteneminen,
rakennuslupien saanti ja melkein kaikki mitä ihminen elämässään ja urallaan
tavoittelee. Mutta edes rysän päältä kiinni joutuneet virkailijat eivät
välttämättä joudu vankilaan. Joku toinen korruptoitunut ilmiantojen pelosta
suojelee näitä tunareita. Korruptoituneen virkamiehen todennäköisyys joutua
vankilaan on 3 sadasta, McGregor kirjoittaa. Johan noin pieni riski kannattaa
ottaa. Pidätyksiäkin tapahtuu ja miljoonan dollarin käteiskätköt eivät ole
mitenkään poikkeuksellisia.
Rahasta on tullut kiinalaisten hunajaa siinä kuin se on länsimaisille
siskoille ja veljille. Osittaiseen markkinatalouteen siirtyminen on viety hämmästyttävän
hallitusti läpi. Puolueella on tiukka valvonta jopa pörssiyhtiöissä ja
valtaansa se myös käyttää tarvittaessa. Sen silmille ei hypitä eikä sitä
ohiteta, kuten shanghailaiset liikemiehet saivat katkerasti todeta. Kiina on
vaurastunut lujaa vauhtia. Absoluuttinen köyhyys on vähentynyt ja miljardöörejä
alkaa olla maa täynnä. Ero maaseudun asukkaiden ja valtakeskusten väestön välillä on kuitenkin suuri. Mutta rahaa tässä maassa on, paljon rahaa. Sitä on
osattu myös käyttää viisaasti. Kun muun maailman talous romahti
rahoituskriisissä vuonna 2008, puolue käski pankkien lainaamaan rahaa. Kiina
selvisi tästä kriisistä kuivin jaloin.
Vaurastuminen ja teollistuminen on tehty osittain luonnon
kustannuksella. Ympäristötuhot ovat paikoitellen karmaisevia. Ilman saastuminen
on jokapäiväistä suurkaupungeissa. Valvonta pettää myös muualla, josta yksi
esimerkki on saastunut Sanlunin maitojauhe. Yrityksen johto tiesi myrkyllisestä
jauheesta, mutta peitteli asiaa pitkään eikä vetänyt tuotteita pois myynnistä.
Uskomatonta touhua.